Kirjakerho

Nyt kun minulla on oma kirjakerho, muistin että olen edesmenneeseen Propaganda-arkistooni kirjoittanut aiheesta tekstin nimeltä

Ero tulee

Olen ollut vaimoni tukena näinä vaikeina aikoina. Hän on näet yrittänyt erota Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta.

Vaimo oli ennen tutustumistamme liittynyt kirjakerhoon saadakseen ilmaiset Marimekon lakanat perheelleen. Puoli vuosikymmentä hän on kerran kuussa soittanut palvelunumeroon ja perunut Kuukauden kirjan joka on poikkeuksetta ollut joko tarpeeton tietokirja tai keskinkertainen akkain lukemisto. Silloin tällöin on peruutus unohtunut ja muistona näistä hajamielisyyden hetkistä kirjahyllyssämme seisoo kirjoja joita emme halua lukea eikä niitä sukulaisetkaan huoli vaikka ilmaiseksi tarjotaan. Paperinkeräyspiste ei ole vaihtoehto.

Oletan että Suuri suomalainen kirjakerho menestyy juuri näiden muistikatkosten ansiosta. Lehti-ilmoituksilla ja postimyyntikuvastoilla houkutellaan seniilejä vanhuksia liittymään ja käsiä yhteen hieroen odotetaan kuukausia joina peruutuspuhelu vanhainkodin yleisöpuhelimesta jää tulematta. Isoäitini oli vastaavassa nalkissa Valittujen palojen tilaajana eikä saanut tilausta loppumaan kuin erkanemalla tästä elämästä.

Tällaisten kerhojen juju on siinä että tarjotaan liittymislahjoina puoli-ilmaisia asioita ja lahjoja ja tehdään eroaminen vaikeaksi. "Valitse tästä viisi kirjaa euron kappale. Säästät heti jopa 130 euroa". "Tuo ystäväsi Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon ja saat kodin remontteihin 79 euron arvoisen työpenkin ja työkalusetin." Jne.

Mutta potentiaalisille jäsenille ei kerrota (ainakaan selvästi) kuinka hankalaa on joka kuukausi tyrkytettävien roskakirjojen ehtymättömän virran seisauttaminen. Jotta kerhosta voisi erota, on ostettava tietty määrä täysihintaisia kirjoja. Jokaisesta kirjasta saa pisteen ja viidellä pisteellä voi erota kerhosta veloituksetta. Pisteiden kerääminen on hankalaa koska Suurella Suomalaisella Kirjakerholla ei ole tarjota lukemista muille kuin roskaromaanien ja keittokirjojen kuluttajille. Suurin osa kirjoista on samoja jotka ovat jo muissa kirjakaupoissa päätyneet alennusmyynteihin. Lyhyesti sanottuna, valikoima on huono mutta kallis.

Vaihtoehtona on maksaa liittymislahjoina saaduista (ja ajat sitten antikvariaattiin kannetuista) kirjoista täysi hinta. Tuosta hinnasta voi vähentää ne kirjat (tai pisteet) jotka on kerhosta tilannut täyteen hintaan. Sitä nimellistä rahasummaa jonka on liittymisen yhteydessä saamistaan kirjoista maksanut, ei kuitenkaan hyvitetä mitenkään.

Vaimoni tapauksessa maksettavaksi jäi 50 euroa. Vaihtoehtoisesti voisi hankkia kaksi pistettä saadakseen eroamispisteet täyteen. Tuumasimme että jälkimmäinen tulisi huokeammaksi ja kirjat voisi myydä divariin jos ei löytyisi itselle mitään mielekästä. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon nettisivuilta löytyi sopivasti kaksi ensimmäistä Muumipeikko-albumia. Tilaamalla ne saisi kaksi mainiota painotuotetta lahjoiksi tutuille ja säästäisi eroamiskuluissa puolet.

Vaimo soitti optimistisena tilaajapalveluun mutta sai kuulla että kertyttääkseen pistesaldoa kirjojen tulisi olla täysihintaisia, mitä Muumipeikot eivät heidän mukaansa ole vaikkei asiaa tuotteiden yhteydessä mainitakaan. Se siitä juonesta. Saimme kuitenkin ilmaisen neuvon: Tuotenumeron lopussa on ykkönen jos kirja on täysihintainen.

Kerrankin olin iloinen Kirjakerhon suppeasta valikoimasta. Se oli nimittäin joutuisasti tutkittu kokonaisuudessaan. Halvimpien tuotteiden joukosta löytyi Terry Mooren keskinkertainen Muukalaisia paratiisissa (6.70) ja tuotenumeron lopussa seisoi suoraselkäinen ykkönen. Hallelujaa! Tilasimme Muukalaisia kaksin kappalein ja nyt odotamme eropapereita.

Toivottavasti ne tällä kertaa tulevat, sillä en tiedä kuinka kauan tätä painajaista enää kestämme!

Poika kulta arvioissa

Miehekkyyden mallia isältä pojalle (Harri Römpötti, Helsingin sanomat 30.5.2008)
Sauli Santikko: Pieni ihme, Poika kulta (Kvaak)
Syksyn erityisin sarjakuva-albumi. Jonathan Mander (Rytmi-lehti)
Poika kulta. Otto Sinisalo (Sarjainfo)

Muita kirjaan tavalla tai toisella liittyviä linkkejä:
Olivier Schrauwen: The trap
Olivier Schrauwenin blogi!

Suomalaisessa kirjakaupassa kuultua

Asiakas: Serkkuni valmistuu lähihoitajaksi. Mahtaisiko teillä olla sarjakuvaa joka kertoo lähihoitajasta?
Myyjä: On meillä Kiroilevaa siiliä, se on todella hyvä.
Asiakas: Kertooko se siis lähihoitajasta tai jotain?
Myyjä: Siinä on siili joka kiroilee. Hauska.

Lisätty Ektron levyjä

-Kuusumun Profeetta: Sanansaattaja oraakkeli salamurha hyökkäysvaunu
-Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa
-Kuusumun Profeetta: Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari
-Kuusumun Profeetta: Hymyilevien laivojen satama
-Faust: Kleine Welt (live)
-Thor: Live in Detroit

Sekä: PEZ

Kreegah Bundolon kirjakerhon kesäkuun kirja

Kirjakerhon kesäkuun kirja on Marko Turusen Supernormal. Tämä tuhti 416 sivuinen pokkari kokoaa Turusen loppuunmyydyt omakustanteet kuten huippusuositun Kill Bunnyn, Karhun sekä lastenkirjan Varpu jatkaa päiväkirjaansa. Mukana on myös varhaiset Super-lehdessä ilmestyneet merkilliset supersankaritarinat ja kourallisen ennenjulkaisemattomia sarjakuvia.

Näytevalikoima 1, Näytevalikoima 2, Näytevalkoima 3

Jos et syystä tai toisesta halua kesäkuun kerhokirjaa, lähetä sähköpostia!

Chris Waren elävät kuvat

Sarjakuvakritiikkiä Savosta!

Savon Sanomien sarjakuvakriitikolla lienee menneet termimääritelmät sekaisin sillä hän tuntuu olettavan sanan "sarjakuvakritiikki" tarkoittavan pelkästään sitä että pitää olla kriittisen negatiivinen jokaista arvosteltavaa painotuotetta kohtaan. Olen vanhempieni luona kyläillessä seurannut Savon Sanomien kulttuurisivujen kirjoittelua sarjakuvasta ja aika ahdistavaa luettavaa on se.

Mitä tarkoitusperiä palvelee se että lehden aktiivikriitikon jokainen arvostelu alkaa tuotekuvausta muistuttavalla vuodatuksella, jota seuraa muutama virke joissa referoidaan kaikki kielteinen mitä albumista sattuu kirjoitushetkellä tulemaan mieleen. Rohkaiseeko moinen jo muutenkin kulttuurivihamielisiä kuopiolaisia astelemaan kirjakauppaan ostamaan sarjakuvia? Tuskinpa. Samanlaisen kohtelun tuntuu saavan jokainen tekele lajityyppiin katsomatta, mikä on tavallaan myönteistä: Kriitikko suhtautuu tasapuolisen penseästi kaikkeen Suomessa julkaistuun sarjakuvaan. Voisi kriitikko kollegoineen hiljentyä miettimään voisiko joskus asennoitua postiluukusta tippuviin ilmaisiin sarjakuvajulkaisuihin jollakin uudella, vähemmän negatiivisella tavalla. Tai vielä vallankumouksellisempi ajatus olisi että pyrkisi kirjoittamaan sarjakuvista jotka ovat itselle mieleisiä, kirjoja joihin toivoisi lehden lukijoiden tutustuvan.

Toinen sarjakuvakriitikko, ajoittain myönteisen arvion virheeseen sortuva Ville Hänninen kitisi Tampere kuplii-tapahtuman surullisen kuuluisassa taidesarjakuvapaneelissa siitä että sarjakuvakritiikkejä tilaavat lehdet toivovat kirjoitettaman vain ja ainoastaan tutusta ja turvallisesta. Kriitikkoa itseä miellyttävät albumit ovat liian marginaalista viihdettä käsiteltäväksi valtamediassa. Ajoittain on kuitenkin mahdollista, Hännisen mukaan, ujuttaa kritiikkiryppään salamatkustajana myönteisiä nostoja muistakin kuin kestosuosikkien väsähtäneistä uutuusalbumeista. Paras tapa kritisoida albumia jolla ei ole mitään syytä olla olemassa on jättää arvostelu kokonaan kirjoittamatta. Oli kritiikki kuinka kielteinen tahansa, aina löytyy lukijoita jotka heti kuultuaan väsähtäneestä uutuudesta rientävät kirjakauppaan sitä ostamaan.

Kun nyt asiaa tarkemmin mietin, enpä ole tainnut lukea yhtäkään perusasenteeltaan positiivista sarjakuvakritiikkiä Savon Sanomista, sarjakuvakriitikon enkä muidenkaan kulttuuritoimittajien kirjoittamana. Kyseessä ei siis ehkä lienekään arvostelijan oma mielipide vaan lehden yleinen linja. Mikähän johtoajatus siinä sitten mahtaa olla takana että kirjoitetaan järjestelmällisesti sarjakuvista jotka eivät ole kirjoittajalle mieluisia eikä niihin tulisi lehden lukijoidenkaan tutustua jos hyvän päälle ymmärtävät?

Lisäys: Minulle on kerrottu luotettavasta lähteestä että Savon Sanomissa on myös myönteisiä sarjakuvakritiikkejä ja että saamani kielteinen kuva lehden politiikasta on ainoastaan epäonnisten sattumien summa josta olen tavoilleni uskollisesti vetänyt vääriä, melko mustavalkoisia johtopäätöksiä. En kuitenkaan aio poistaa tekstiäni blogista tai muuttaa sitä, koska ylläkirjoitettu oli minulle totta tekstin kirjoittamishetkellä. Olen lukemieni negatiivisten arvostelujen kanssa tuskallisen samaa mieltä, mutten kuten sanottua ymmärrä pikkulehtien seppoheikinheimoja. Kriitikoiden, kustantajien ja tekijöiden tulisi puhaltaa yhteen hiileen. Hiilen ollessa tässä yhteydessä pyrkimys saada kotimaista laatusarjakuvaa joka kotiin.

Lisätty linkkejä arvosteluihin

Kovan lännen arvioita netissä.

Kaksi uutta kirjakauppaa Helsingissä

Helsinkiin on avattu muutaman päivän sisällä kaksi uutta pienkustanteita myyvää kirjakauppaa. Sammakko on laajentanut toimintansa Turusta Helsinkiin osoitteeseen Eerikinkatu 7. Pitkämiehen pitkäaikainen unelma sarjakuvakaupasta sitävastoin toteutuu tänään osoitteessa Kolmas linja 17. Good fellowsin ja Fennica comicsin tiputtua kehityksen kelkasta jo kauan sitten, Propagandaministerin ykköskohde pääkaupungissa asioidessa on Pitkämiehen puoti.

Lisätty 8.5.

-American splendor Bob & Harv's comics
-Weirdo 13,14 ja 28
-Adventures of Sock monkey
-Kirby: King of comics
-Hernandez:Education of Hopey Glass
-Hernandez: Locas - The Maggie and Hopey stories
-Hernandez: Amor Y Cohetes
-Hernandez: Speak of the devil 4 ja 5
-Gary Panter (2 kirjan kokoelma)
-Museum of bad art
-Robert Crumb & Hans Ulrich Obrist: The conversation series
-Mome 11
-Tom of Finland: The complete Kake comics
-Bagge: Apocalypse nerd

Lisätty 7.5.

-Hagelberg, Matti: BEM 4 - The sinful ways of Simpli city and the birth of Lauri Kenttä, the champion of God
-David B: La bombe familiale
-Sfar, Joann: Noyé le poisson
-Sfar, Joann: Noyé le poisson
-Winsor McCay: Dream of the rarebit fiend - Saturdays
-Omega the unknown 7
-Bagge, Peter: Buddy does Jersey
-Campbell, Eddie: The black diamond detective agency
-Feuchtenberger & de Vries: La petire dame
-Mignola & Chaykin: Fafhrd and the Gray Mouser
-Hubert Selby Jr: Odotus

Kansainvälinen meininki!

Ilta-Sanomat osti joitakin vuosia sitten Huuto.netin, suomen vanhimman ja suosituimman nettihuutokaupan. Huuto.net otti hiljattain askeleen kansainväliseen suuntaan lisäten sivujen keskeisiin toimintoihin yritysten kauppasivut. Tämä maksullinen uusi palveluhan on lainattu suoraan kansainvälisesti suosituimmalta nettihuutokaupalta, eBayltä. Ei siinä mitään, kehitys kehittyy ja nopeat syövät hitaat ja niin edelleen.

Info-kirjakauppaketju taasen keksi ettei Suomessa ole yhtään varteenotettavaa nettikirjakauppaa, joka Amazonin tavoin möisi uusien kirjojen rinnalla myös käytettyjä painotuotteita. Infon nettisivuilla on uudistuksen tiimoilta mm. tällaista lirkutusta: "Info kantaa omalta osaltaan vastuun myös ympäristöasioissa. Omalla panoksellamme vanhojen kirjojen myynnissä osallistumme kirjojen kierrätykseen. Samalla pidennämme kirjojen elinkaarta antamalla arvokkaille teoksille lisää elinaikaa."

Taitaa Info kuitenkin kantaa vastuunsa vain yhdestä asiasta, joka on kyniä rahat pois niiltä, joille hintavertailun käsite on vieras. Infon myymät käytetyt kirjat ovat nimittäin olleet jo vuosikymmenen tarjolla Antikka.netin sivuilla. Testihakuja tekemällä voi kuka tahansa tarkastaa millaisen välityspalkkion Info ottaa siitä että Antikka.netin tietokanta on selattavissa heidän sivujensa kautta. Jos vaikka mielikuvituksen puutteessa haen omalla sukunimelläni molemmista palveluista saan vastaukseksi seuraavanlaiset kirjat seuraavanlaisin hinnoin:

Antikka: Modern Danish Houses 4 (12e)
Info: Modern Danish Houses 4 (21,60e)

Antikka: Maailman hevosrodut (17e)
Info: Maailman hevosrodut (30,60e)

Antikka: Maailman hevosrodut (12e)
Info: Maailman hevosrodut (21,60e)

Antikka: Maailmanpatsas (5,89e)
Info: Maailmanpatsas (10,60e)

Eli ei tässä myydä mitään sellaista, mitä ei olisi ollut jo aiemmin tarjolla. Infolla ilmeisesti menee huonosti. Akateeminen kirjakauppa tarjoaa monipuolisen ja asiantuntevan valikoiman isoissa kaupungeissa ja Suomalainen kirjakauppa leviää kuin syöpä keski-isoihin kaupunkeihin. Info yrittää nyt löytää markkinarakoa myymällä käytettyjä kirjoja. Helsingin sanomien haastattelussa ketjun toimitusjohtaja toteaa että ketju haluaa "täyden valikoiman kirjakaupaksi". Jos moiset pyrkimykset ovat mielessä, voisi ottaa Info-kirjakauppoihin myös kirjoja myyntilistojen ja näytevaraston ulkopuolelta ja yrittää kilpailla asiantuntemuksella niissä kaupungeissa joissa ei ole Akateemista. Olisiko huono ajatus sellainen?

Infon touhu ihmetyttää myös Aamulehteä.

Elämäntapa kaupan Oulussa

Sanoista Oulu ja elämäntapa tulee itselleni ensimmäisenä mieleen Oulun profetia ja Heinoslaiset. Maailmanloppu ei 60-luvulla alkanutkaan Oulusta, mutta lopunajan merkit ovat jälleen nähtävissä kaupungin keskustassa nyt kun Lifestyle kauppa (Hallituskatu 11) tuo sikäläisten ulottuville laatusarjakuvia ja muuta arveluttavaa sivistystä. Myös Kreegah Bundolo on kaupan hyllyillä edustettuna.

Lisätty 3.5.

-Nikke Knatterton dvd
-Hanna Arvela: Kaikki omiaan
-Vacuum 10
-Heikkinen, Jyrki: Punajäkälä
-König, Ralf: Tappajakondomi II - Luihin ja ytimiin (käytetty)
-König, Ralf: Tappajakondomi
-Sarjakuvastin 3 (käytetty)
-Moore, Alan & Eddie Campbell: Helvetistä 2 (käytetty)