Savon Sanomien sarjakuvakriitikolla lienee menneet termimääritelmät sekaisin sillä hän tuntuu olettavan sanan "sarjakuvakritiikki" tarkoittavan pelkästään sitä että pitää olla kriittisen negatiivinen jokaista arvosteltavaa painotuotetta kohtaan. Olen vanhempieni luona kyläillessä seurannut Savon Sanomien kulttuurisivujen kirjoittelua sarjakuvasta ja aika ahdistavaa luettavaa on se.
Mitä tarkoitusperiä palvelee se että lehden aktiivikriitikon jokainen arvostelu alkaa tuotekuvausta muistuttavalla vuodatuksella, jota seuraa muutama virke joissa referoidaan kaikki kielteinen mitä albumista sattuu kirjoitushetkellä tulemaan mieleen. Rohkaiseeko moinen jo muutenkin kulttuurivihamielisiä kuopiolaisia astelemaan kirjakauppaan ostamaan sarjakuvia? Tuskinpa. Samanlaisen kohtelun tuntuu saavan jokainen tekele lajityyppiin katsomatta, mikä on tavallaan myönteistä: Kriitikko suhtautuu tasapuolisen penseästi kaikkeen Suomessa julkaistuun sarjakuvaan. Voisi kriitikko kollegoineen hiljentyä miettimään voisiko joskus asennoitua postiluukusta tippuviin ilmaisiin sarjakuvajulkaisuihin jollakin uudella, vähemmän negatiivisella tavalla. Tai vielä vallankumouksellisempi ajatus olisi että pyrkisi kirjoittamaan sarjakuvista jotka ovat itselle mieleisiä, kirjoja joihin toivoisi lehden lukijoiden tutustuvan.
Toinen sarjakuvakriitikko, ajoittain myönteisen arvion virheeseen sortuva Ville Hänninen kitisi Tampere kuplii-tapahtuman surullisen kuuluisassa taidesarjakuvapaneelissa siitä että sarjakuvakritiikkejä tilaavat lehdet toivovat kirjoitettaman vain ja ainoastaan tutusta ja turvallisesta. Kriitikkoa itseä miellyttävät albumit ovat liian marginaalista viihdettä käsiteltäväksi valtamediassa. Ajoittain on kuitenkin mahdollista, Hännisen mukaan, ujuttaa kritiikkiryppään salamatkustajana myönteisiä nostoja muistakin kuin kestosuosikkien väsähtäneistä uutuusalbumeista. Paras tapa kritisoida albumia jolla ei ole mitään syytä olla olemassa on jättää arvostelu kokonaan kirjoittamatta. Oli kritiikki kuinka kielteinen tahansa, aina löytyy lukijoita jotka heti kuultuaan väsähtäneestä uutuudesta rientävät kirjakauppaan sitä ostamaan.
Kun nyt asiaa tarkemmin mietin, enpä ole tainnut lukea yhtäkään perusasenteeltaan positiivista sarjakuvakritiikkiä Savon Sanomista, sarjakuvakriitikon enkä muidenkaan kulttuuritoimittajien kirjoittamana. Kyseessä ei siis ehkä lienekään arvostelijan oma mielipide vaan lehden yleinen linja. Mikähän johtoajatus siinä sitten mahtaa olla takana että kirjoitetaan järjestelmällisesti sarjakuvista jotka eivät ole kirjoittajalle mieluisia eikä niihin tulisi lehden lukijoidenkaan tutustua jos hyvän päälle ymmärtävät?
Lisäys: Minulle on kerrottu luotettavasta lähteestä että Savon Sanomissa on myös myönteisiä sarjakuvakritiikkejä ja että saamani kielteinen kuva lehden politiikasta on ainoastaan epäonnisten sattumien summa josta olen tavoilleni uskollisesti vetänyt vääriä, melko mustavalkoisia johtopäätöksiä. En kuitenkaan aio poistaa tekstiäni blogista tai muuttaa sitä, koska ylläkirjoitettu oli minulle totta tekstin kirjoittamishetkellä. Olen lukemieni negatiivisten arvostelujen kanssa tuskallisen samaa mieltä, mutten kuten sanottua ymmärrä pikkulehtien seppoheikinheimoja. Kriitikoiden, kustantajien ja tekijöiden tulisi puhaltaa yhteen hiileen. Hiilen ollessa tässä yhteydessä pyrkimys saada kotimaista laatusarjakuvaa joka kotiin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Ei kai tuohon voi muuta sanoa kuin kiitos, vastikään nimittäin ajattelin että enpä ole aikoihin saanut arvioistani minkäänlaista kritiikkiä. Se joka ei kritiikkiä kestä, ei sitä myöskään ansaitse.
Olen koko polveilevan kriitikonurani pitänyt ohjenuoranani, että kenenkään kenkiä en nuole, vaan sanon oman mielipiteeni. Siitäkin huolimatta että kirjamessuilla kustantajat räkivät päälleni.
Kritiikki on subjektiivinen käsite, ja myönteisyys/kielteisyys syntyy usein lukijan päässä, varsinkin jos kriitikko yrittää sanoa mikä teoksessa on hyvää ja mikä huonoa. Yhtä hyvin subjektiivinen käsite on se, onko Kuopio kulttuurivihamielinen kaupunki vai ei.
Tein 2008 kirjoittamistani kritiikeistä arvion montako kehua ja haukkua on tullut kirjoitettua. Tietysti tämäkin on subjektiivisesti minun mielipiteeni.
Kehut:
- Fingerpori (Arktinen Banaani, huumoristripit)
- Ihmesarja: Iron Man (Egmont, supersankarit)
- Paskiaisen kahdeksas (Zum Teufel!, huumori)
- Kajaani (Asema, elämäkerrat ts. artsupaskaa)
- Jää (Suuri Kurpitsa, lisää artsupaskaa)
Kehujen ja haukkujen väliltä:
- Kalkkaro (Jalava, länkkäri)
- Kova Länsi (Kreegah Bunbolo, artsupaskalänkkäri)
- Ikuiset (Egmont, supersankarit)
Haukut:
- Musta Torni: Revolverimiehen alku (Egmont, scififantasia)
- Pandoran silmät (Jalava, pehmoporno)
- Corto Maltese Sveitsissä (Jalava, artsupaskaa)
- NeverWhere (Egmont, fantasia)
- Rusina (Like, artsupaskaa)
Listaa vääristää se, että Kajaanin ja Jään arvostelut eivät ole vielä ilmestyneet lehdessä. Toisaalta Jalavan teosten arvio vääristää listaa toiseen suuntaan. Olisin jättänyt kirjoittamatta ellen olisi pyhästi luvannut niistä kirjoittaa, ja sitten tuli vain haukkuja.
P.S: Jos joku vetää herneen nenään siitä että käytän termiä "artsupaska" sulkekoon itsensä huumorintajuttomien pehmustettuun koppiin.
Sattuipa sopivasti kun posti toi nipun kevään aikana Savon Sanomissa julkaistuja sarjakuva-arvostelujani. Innostuin tarkistamaan ne osat tekstistä jotka järjestelmällisesti vaihdetaan toimituksessa, eli otsikot. Ei voi kieltää etteikö niitä olisi vaihdettu negatiivisemmiksi kuin mitä minun kynästäni on lähtenyt. Tässä huomiot niistä jutuista jotka minulla on käsillä:
- Fingerpori:
Alkuperäinen otsikko: "En ole ikinä lukenut mitää näin ala-arvoista!"
Julkaistu sellaisenaan (otsikko-sitaatti viittaa Jarlan saamaan palauteviestiin)
- Newerwhere/Ikuiset:
Alkuperäinen otsikko: Neil Gaimanin tarinat noudattavat seikkailun perinteitä
Julkaistu otsikko: Komeaa, mutta mautonta magiaa
- Musta Torni/Iron Man:
Alkuperäinen otsikko: Menneen ajan scifisankareita
Julkaistu otsikko: Hyvikset ja pahikset samasta puusta
- Kalkkaro/Pandoran silmät/Corto Maltese Sveitsissä:
Alkuperäinen otsikko: Menneen ajan sankareita (toistanko itseäni!?)
Julkaistu otsikko: Konkarillekin tuli kiire
Kuvatekstit on suurin piirtein sitä mitä olen alunperin ehdottanutkin.
Mitä me tästä opimme? No että palaute kannattaa, pistän tästä heti viestin toimitukseen!
Hei, teen virheen ja kommentoin. En ole tarkoittanut, että lehdissä kukaan esittäisi ääneen toivomusta kirjoittaa vain tutusta ja turvallisesta. Kyllä toimitukset ja lukijat haluavat lukea myös uusista asioista ja ilmiöistä, myös isoissa sanomalehdissä. Oma asiansa sitten on, että jo asemansa vakiinnuttaneiden nimien on helpompi saada tilaa mediassa.
Kirjoitan itse säännöllisesti Aamulehdelle muustakin kuin tutusta ja turvallisesta. Ja nimenomaan harrastan sitä, että kritisoin asioita olemalla kritisoimatta niitä. Sama linjaton linja jatkunee.
t. Ville H.
Post a Comment