Puupäähattu Marko Turuselle

Helsingin sanomat uutisoi tuoreeltaan.

Matkustin kustantajan ominaisuudessa lymyämään varjoihin ja nauttimaan tarjoilusta. Hatutustilaisuudessa tarjottu kakku oli kermaisaa ja sitä oli riittävästi. Vadelmatäyte maistui liivatekäsittelystä huolimatta (tai sen ansiosta) tuoreelta. Kirpeiden marjojen ja pehmeän kermapäällysteen yhdistelmä oli makuhermoille juhlaa. Santsasin sekä kakkua että kahvia. Kritiikkiä on kuitenkin esitettävä epämieluisista kahvitteluolosuhteista. Meluisassa tilassa oli hankala tasapainotella polvien päällä isohkoa lautasellista marjakakkua ja kupillista kahvia. Pöytä olisi ollut aterioinnille eduksi. Kaiken toiminnan dokumentoineet valokuvaajat olivat myös esteenä täysin estottomalle lusikoinnile. Kakun ohella tilaisuudessa oli myös sarjakuva-alan henkilöitä ja median edustajia.

Sinänsä mielenkiintoista että maamme tärkein sarjakuva-alan palkinto meni (ansaitusti) tekijälle jonka teoksia on tähän asti voinut ostaa Suomessa alle kymmenestä eri liikkeestä. Asiaan tulee toivottavasti muutos mediahuomion ansiosta.

Lisätty 25.4.07

-Borgtron 1-4
Kirjoitin sarjan ensimmäisestä osasta kritiikin Daadan sivuille vuosi sitten.
-Kallio & Kovacs: Väritetyt unet
-Jahnukaiset: Beverly hills
-Cestbon anthology vol.2

Lisätty 15.4.

-Charles Burns: Big Baby
-New Yorker - Cartoon issue
-Beasts!
-Adrian Tomine: New York Sketches
-Seonna Hong: Animus
-Crumb: ID 1
-Torgrim Eggen: Sisustaja + Pärstäkerroin
-Ranta: Isi on vähän väsynyt
-Cheap laffs - The art of the novelty item
-Nilsen: The end 1
-Maslov, Nikolai: Siberia
-Trondheim: A.L.I.E.E.N.
-Haruki Murakami: Underground
-Linkola: Unelma paremmasta maailmasta
-Charles Burns: One eye
-Adrian Tomine: Optic Nerve 11
-Seth: Palookaville 1
-Seth: Clyde Fans book one

Arvostelu: Kuti numero 3

Jotain myönteistä: Se on ilmainen. Kuti on noudettavissa veloituksetta Helsingistä, Tampereelta, Turusta ja Lahdesta. Lisää myönteistä: Kuti on nelivärijulkaisu joka julkaisee etupäässä kotimaisia, käsityönä väkerrettyjä sarjakuvia joista välittyy tekemisen riemu. Paljon muuta lehdestä ei sitten välitykään sillä lukijaystävällisyyden puuttuminen tyystin ei ole ollut artisteille esteenä jatkaa jo kolmatta numeroa lapsuudesta tuttuilla värikynillä sottaamista ja yhä uudelleen täyttää tabloid-lehti vaikeaselkoisella henkisellä onanismilla.

Mitä on taide? Taide on mikä tahansa produktio josta ei ole käytännön hyötyä ja jonka valmistamiseen ei kuka tahansa pysty. Sama määritelmä pätee kaikkeen massatuotettuun ajanvietteeseen ja moni teos on vaihtelevassa suhteessa sekoitus sekä taidetta että viihdettä, joiden olennaisin ero on siinä, missä määrin vastaanottavan yleisön halut ovat olleet muovaamassa lopputulosta. Vaikka kuinka haluaisi pyristellä sarjakuvan viihteellistä enemmistöä vastaan haistattamalla pitkät lukijan odotuksille, on myös taidesarjakuvan lukijalle annettava lupaus täyttymyksestä, lupaus palkitsevasta tunteesta jonka viestin välittyminen saa aikaan. Minä ymmärrän, minä ymmärrän, huudahtaa lukija koottuaan palapelin ja tulkittuaan symbolit. Mutta Kuti ei lupaa mitään. Lehden sekava valikoima sarjoja ei houkuttele ponnistelemaan.

Taiteen pyrkimys on pelkistää monimutkaiset aiheet (kuten ihmiselon kurjuus) ymmärrettäviksi, helpommin hallittaviksi kokonaisuuksiksi eikä päin vastoin kuten niin usein tuntuu olevan suomalaisilla, toinen jalka kuvataiteen haudassa sekoilevilla sarjakuvatekijöillä. Sisällön katoaminen tekijän ja kokijan välisiin kommunikaatiovaikeuksiin ei ole muuta kuin ammattitaidon puuttumista. Ja joku vielä ilkeää kysyä ääneen, miksei sarjakuvaa oteta vakavasti.

Kutia on toistuvasti verrattu amerikkalaiseen Paper Radiin ja ajoittain myös Kramer's ergotiin, jotka syyllistyvät usein samaan, tarpeettomaan vaikeaselkoisuuteen. Mainittujen amerikkalaisten keskuudessa on kuitenkin muutamia vallattomia taiteilijoita kuten Brian Chippendale ja Mat Brinkman, jotka ovat kokeilullisuuden hurmoksessakin ymmärtäneet että parhaat sarjakuvat syntyvät taidetta ja viihdettä sopivassa suhteessa yhdistäen. Vastaavalla tavalla valaistunut on Kuti-lehden Aapo Rapi, jonka mainioiden tarinoiden takia lehti kannattaa napata baarin nurkasta tai kirjakaupasta mukaan ja tutustua lähemmin.

Kaikesta marinasta huolimatta, en soisi Kutin lakkaavan ilmestymästä vaikka moista kohtaloa olen männä vuosina toivonut lähes kaikille painotuotteille ja paljon vähäisemmin perustein. Toivon nimittäin että lopulta ilmestyy numero jossa sekä tekijöiden halu hassutella että lukijan nöyrät toiveet tarinallisemmista sarjakuvista yhdistyvät vähemmän migreenikohtausta edeltäviä näköhäiriöitä muistuttavana ilmaisena painotuotteena.

Kuti kuti

Lisätty 10.4.

-Eiland 3 ja 4
-Balthazar part 1
-Tommi Musturi: The first book of hope
-Tommi Musturi: The second book of hope
-Feuchtenberger: Wenn mein Hund stirbt

Lisätty 1.4.

-Tiitu Takalo: Kehä
-Tilsa: Ilma-autolla Kaliforniaan
-Tilsa: Zoppaa ja zärvintä
-Marko Turunen: Lihat puntarissa
-Marko Turunen: Pohja
-Hôpital brut 7
-Stumead: Devils milk
-Murakami, Haruki: A wild sheep chase
-Murakami, Haruki: The elephant vanishes
-Blum, William: roistovaltio
-Spiegelman, Art: Maus 1 + 2
-Bagge, Peter: The Bradleys
-Clowes, Daniel: Ghostworld
-P. Kallio: Pieniä tapauksia keskikokoisen ihmisen elämästä
-Tikkanen, Janatuinen & Nissen: Mikrokosmos
-Tukiainen, Katja: Postia Intiasta