Normaalikäytännöstä poiketen julkaisen toisen kirjoittaman tekstin Kreegah Bundolon blogissa. Seuraava teksti on Ville Rannan parahdus Kuti-lehden numerosta 5 (ilmaisjakelupisteissä nyt).
Tappakaa Kirjavälitys! Kuolema Suomalaiselle kirjakaupalle!
Parhaita sarjakuvia ei saa kirjakaupoista. Ja jos saa, ne maksavat paljon, ja kaupan ainoa kappale on usein piilossa ja kolhiintunut. Harva sen hyväksi sarjakuvaksi edes tunnistaa. Tämä kirjoitus on suunnattu niille, jotka ihmettelevät tätä tilannetta, mutta ennen kaikkea tämä on suunnattu otsikon syytetyille. Lisäksi syytöksiä on luvassa suomalaisille kustantamoille.
Suomessa tehdään ja julkaistaan maailman parasta vaihtoehtosarjakuvaa, joka on viime vuosien aikana saanut paljon huomiota ja ylistystä erityisesti Keski-Euroopassa, jossa sarjakuvaa tunnetaan hyvin. Suomessa kotimaisesta sarjakuvasta tunnetaan vain päivälehdissä ilmestyvät strippisarjat ja niistä kootut albumit. Kunnia näille töille, mutta ne edustavat pientä osaa kotimaisesta sarjakuvasta.
Hyvien sarjakuvataiteilijoiden lisäksi Suomessa on hyviä pienkustantamoita, jotka toimivat ammattimaiseen tapaan ja tarjoavat kirjojaan kaikkiin kirjakauppoihin koko maassa. Siis ei vain Helsingin kauppoihin, vaan kaikkialle.
Silti sarjakuvia ei saa mistään. Tavalliselle kuluttajalle on yksinkertaisesti mahdotonta tutustua uuteen kotimaiseen sarjakuvaan, ja syy on suurelta osin Kirjavälitys Oy:n ja Suomalaisen kirjakaupan.
Melkein kaikki kirjakaupat ovat Suomalaisia kirjakauppoja, koska tämä konserni on aktiivisesti ostanut itselleen tai näivettänyt pois kaikki muut. Suomalainen kirjakauppa ostaa kirjat liikkeisiinsä keskitetysti. Sarjakuvat sen noin 60 myymälään ympäri Suomea hankkii ehkä vain yksi henkilö. Suomalainen kirjakauppa kieltäytyy asioimasta suoraan kustantajien kanssa. Se ostaa kaikki kirjansa Kirjavälitys Oy:ltä.
Kirjavälitys Oy on suurten kirjakonsernien omistama kirjamyynnin tukku, joka on alalla lähes täydellisessä monopoliasemassa. Se tarjoaa kirjakaupoille mahdollisuuden tilata kaikki kirjat kerralla, samasta paikasta. Tällöin kirjakauppa säästää aikaa ja toimituskuluja. Kirjavälitys itse on aivan loistava bisnes. Se ostaa kirjat sisään halvalla ja myy eteenpäin kalliilla. Se maksattaa kirjojen toimitukulut yhdessä päässä kustantajilla, toisessa kirjakaupoilla. Näin sen ei tarvitse keskittää tilauksiaan eikä pitää varastoa.
Tämä bisnes kannattaa kaikille osapuolille silloin, kun kustantajalla on tarjolla kymmenittäin, sadoittain nimekkeitä, joista osa on laajalevikkisiä, esimerkiksi oppikirjoja tai viihdettä. Muu kirjallisuus sen sijaan on tämän systeemin ansiosta jo ennalta hävinnyt taistelun kirjamarkkinoista.
Se henkilö, joka tilaa koko maan Suomalaisiin kirjakauppoihin sarjakuvat, ehkä tuntee sarjakuvaa tai sitten ei tunne sitä lainkaan. Olennaista on, että sillä ei ole mitään väliä. Jos Suomalainen kirjakauppa joskus tilaakin kappaleen tai pari jonkin pienen kustantajan nimikettä johonkin kauppaansa, kirjan mahdollisuudet päätyä lukijan käsiin ovat epätoivoisen huonot.
Kun yksittäinen kirja kulkee läpi Kirjavälityksen, kauppaketjun ja postin (tunnetusti hellävaraisen) käsittelyn, se menettää voimansa monella tapaa. Kannet kolhiintuvat, mutta hinta tuplaantuu, kun kaikki osapuolet lisäävät hintaan omat kulunsa. Kustantaja menettää omat katteensa jo alussa antaessaan Kirjavälitykselle 40 prosenttia alennusta ja maksaessaan postimaksun (joka siis kasaantuu sitä harvemmille kirjoille, mitä vähemmän Kirjavälitys kerralla tilaa). Lopputulos on se, että kallis ja ruttaantunut kirja Suomalaisen kirjakaupan hyllyssä paitsi tuottaa kustantajalleen tappiota, myös pilaa kustantajansa, tekijänsä ja koko sukunsa maineen.
Joka tämän kirjan ostaa, on hullu. Ja yhtä hullu on kirjakauppias, joka haluaa hyllyynsä toisen samanlaisen.
Näin Suomalainen kirjakauppa ja Kirjavälitys tukkivat kirjojen tien lukijoiden käsiin. Ja vaikka bisnes on hyvä, ne harjoittavat markkinataloutta huonosti ja epäeettisesti. Eikä markkinoiden vääristäminen ole mitään verrattuna haittaan, jonka ne tuottavat taiteelle ja kulttuurille yleensä. Kaikki kirjallisuus, jota ei ole julkaissut Wsoy:n tai Otavan kaltainen suurkonserni, on jo nyt muuttunut tavallisten ihmisten silmissä merkityksettömäksi ja näkymättömäksi kirjallisuudeksi.
Tämä näkymättömyys on niin perusteellista, etteivät tavalliset ihmiset eivätkä edes suurten kustantamoiden edustajat tunne uutta kotimaista sarjakuvaa. Ja kun ne eivät sitä tunne, ne eivät tietenkään pidä sitä arvossa, puhumattakaan, että julkaisisivat sitä. Tällä hetkellä koko taiteenlajia pitävät hengissä pienkustantamot.
Itse asiassa esimerkiksi Wsoy, Otava ja Tammi saavat tällä hetkellä aikaan lähinnä haittaa kotimaiselle sarjakuvalle julkaisemalla sitä. Miksi? Siksi, että kirjoja tehdään satunnaisesti ja silloin tällöin, toisin sanoen ilman minkäänlaista kustannustoimituksellista linjaa tai näkemystä. Lisäksi kirjoja ei osata markkinoida tai – kuten usein on laita – niitä ei edes yritetä markkinoida. Suuri kustantamo voi aivan hyvin tehdä kirjan ja jättää sen oman onnensa nojaan. Sillä on siihen varaa.
Niinpä suurten kustantamoiden kokemukset sarjakuvan julkaisemisesta pysyvät huonoina. Ja kirjakauppojen kokemukset sarjakuvan myynnistä pysyvät huonoina. Sen verran tasa-arvoa tässä maassa sentään vielä on, että Suomalainen kirjakauppa ei pidä hyllyssään edes suuren kustantamon sarjakuvia, jos ne eivät myy.
Tiedän monta hyvää suuren kustantajan julkaisemaa sarjakuvaa, jolle ei ole ollut mitään hyötyä siitä, että sen on julkaissut suuri ja mahtava kustantamo pienen sijaan. Myynti on ollut yhtä huono, kohtalo vielä tylympi. Suuri painos on hyvin nopeasti siirtynyt parin euron alennuskoriin tai – kuten yhä useammin – kaatopaikalle.
Että mitä pitäisi sanoa yleisestä käsityksestä, että pienkustantamot julkaisevat ne kirjat, jotka ovat liian huonoja kelvatakseen suurille kustantamoille? Asia on päin vastoin. Pienkustantajat osaavat toimittaa ja suunnitella laadukkaita sarjakuvakirjoja. Ne tuntevat lajin ja tekijät, osaavat arvioida lopputulosta ja toimittaa teoksia tekijöiden kanssa. Ne osaavat jopa markkinoida teoksia niiden arvolle sopivalla tavalla ja oikeille tahoille. Mitään näistä asioista suuret kustantamot eivät osaa. Ne julkaisevat sarjakuvan alalla mitä sattuu, valitsevat tekijät julkisuuspotentiaalin tai pärstäkertoimen perusteella, tekevät kirjat huonosti, painattavat ne huonosti, myyvät sitä väärin, ja suurin osa tästä mokailusta johtuu vain siitä, ettei koko laji kiinnosta niitä.
Ainoa syy, miksi joku kustantamo joskus julkaisee jonkun hyvän kotimaisen sarjakuvan, on se, että joku talossa on saanut hetkellisen herätyksen ja kovalla työllä taivutellut kustannusjohdon suostumaan julkaisemaan sarjakuvaa tämän kerran, vain tämän kerran, kokeeksi, jos se vaikka myisikin, eihän sitä koskaan tiedä. Joskus hitit syntyvät vahingossa.
Ville Ranta
Tuesday, September 18, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
Karua tekstiä, ja taitaapa olla surullisen totta. En voi muuta sanoa kuin että onneksi on netti. Olisipa moni mukava suomalainen sarjakuva jäänyt lukematta ilmaan Kvaak.fi -foorumia ja sen vinkkejä.
kerkesinkin jo kvaakissa kommentoida, mutta pitää tehdä re-post...
Rannan essee on muuten ihan hyvä, mutta hieman huvittaa se ajatus joka tiivistyy:
"Pienkustantajat osaavat toimittaa ja suunnitella laadukkaita sarjakuvakirjoja. Ne tuntevat lajin ja tekijät, osaavat arvioida lopputulosta ja toimittaa teoksia tekijöiden kanssa. Ne osaavat jopa markkinoida teoksia niiden arvolle sopivalla tavalla ja oikeille tahoille. Mitään näistä asioista suuret kustantamot eivät osaa. Ne julkaisevat sarjakuvan alalla mitä sattuu, valitsevat tekijät julkisuuspotentiaalin tai pärstäkertoimen perusteella, tekevät kirjat huonosti, painattavat ne huonosti, myyvät sitä väärin"
Jos oletetaan että:
1) on valittu oikea laadukas tuote (= ihmiset haluaa sitä)
2) on valmistettu se niin ammattitaitoisesti että kenelläkään tuskin on valittamista teknisestä laadusta
3) on markkinoitu teokset sopivalla tavalla ja oikeille tahoille
... niin miten lopputulos on silti se että valitetaan että mistään ei saa ja kaikki on perseestä? Levittäjät on kaupallisia tahoja, joille raha kelpaa. Jos tuotteelle on julkaisija osannut rakentaa kysyntää (ks. kohdat 1-3), niin kyllä minä veikkaan että ne sinne kauppaan päätyy.
Jos ongelmaa katsoo ihan objektiivisesti, niin missä tuo asiantunteva markkinointi näkyy? Pääsääntöisesti niissä medioissa, joita seuraavat hankki albumin jo suoraan kustantajalta, jostain postimyynnistä tai sarjisfestareilta. Osaako taiteilija katsoa teostaan mistään muusta kuin omasta näkökulmastaan? Jos itseään kiinnostaa lukaista vasurilla sutaistu juttu oman perhe-elämän kiemuroista, onko varmaa että muita oikeasti kiinnostaa? Albumeita, joissa tavallinen lukija ei meinaa välillä saada selvää niin tekstistä kuin että mitä kuvissa yleensä tapahtuu, tai jos saa, niin sitä ei välttämättä kiinnosta lukea insidepiirin fiilistelyä mitä viime vuoden sarjisfestareilla tapahtui, heh...
Pistetäänko ostohalukkuuden puute muiden, esim. Suomalaisen kirjakaupan syyksi, vaikka todellisuus on että materiaali vaan on niin marginaalista että vaikka ego ei antaisi periksi myöntää, se ei oikeasti kiinnosta nyt, eikä ehkä myöskään jatkossa, massoja jotka asioi kirjakaupoissa.
Minulle kyllä kelpaa ihan jokainen Aseman julkaisu, vaikka en niitä erityisen suuressa arvossa pidä, mutta kyllä minä pääsääntöisesti antaisin varoituksia ostajalle kuin hehkuttaisin.
Ongelma ei ole Suomalaisessa kirjakaupassa tai kirjavälityksessä, vaan se koskee ihan koko yhteiskunnan hektistä kulutushysteriaa, jossa hädistuskin kukaan (etenkään fyysinen kauppa) haluaa pitää varastoa tai edes mitään vanhaa myynnissä* ja kyse ei ole minkään kestävän luomisesta vaan että tavara muuttuu rahaksi äkkiä ja sen voi sen jälkeen unohtaa ja tuote katoaa markkinoilta totaalisesti kun helposti myytävä uutuus tavara vyöryy hyllyille vaan hävitäkseen nopeimpien ostajien haltuun. Ja jos näin ei käy, vaihtoehtoisesti se alelaari/roskis.
(*EDIT: siis myös tavis kirjat, levyt, lehdet, leffat... Yritä etsiä joku hitusekin marginaalisempi leffa jostain muutaman vuoden viiveellä, niin voi tulla itku. Levyistäkin kun kerran päästään eroon, ei kehdata ottaa uutta hyllyyn ellei menekki ole 100% varma)
"Levittäjät on kaupallisia tahoja, joille raha kelpaa."
Tämä pitää paikkansa. Mutta: olen ollut mukana isompien kustantamojen toiminnassa sekä taiteilijana että monissa muissakin ominaisuuksissa ja paljastan nyt jotakin sellaista josta ei paljon puhuta nimittäin sen että oli kyse kuinka isosta kustantamosta tahansa, sarjakuvia julkaistessa tuhannen kappaleen myynnin ylittymistä voi pitää Suomessa huippumenestyksenä. Pienkustantajien aktiivisen markkinoinnin ja innokkuuden ansiosta monia pienkustanteita myydään OVH-hinnalla reiluisti enemmän kuin isojen kustantamojen tuotoksia. Isojen kustantamojen myynti tehdään vasta alennusmyynneissä.
Siis: Jos kaikkien kustantamojen tuotteet myyvät yhtälailla huonosti, voisi yllämainitun taloudellisen argumentin pohjalta olettaa että Suomalaiselle kirjakaupalle olisi ihan sama onko niillä myynnissä isojen vai pienten painatteita.
Eräs heikkoon myyntiin vaikuttava olennainen seikka on hinta. Koska Suomalainen kirjakauppa ei halua asioida pienempien kustantajien kanssa suoraan, se hankkii näiden tuotteet Kirjavälitykseltä. Tästähän on asiaa myös Ville Rannan tekstissä. Tuotteet ovat "tilattavissa" mutta yksittäiskappaleina hankittujen kirjojen hintoista nappaa omat voittonsa ensin posti, sitten kirjavälitys ja lopuksi Suomalainen kirjakauppa. Tämän seurauksena tuote on asiakkaalle päätyessään joko puolet kalliimpi kuin vastaava suoraan kirjakauppaan isoina erinä hankittu kirja tai vaihtoehtoisesti kustantaja joutuu myymään kirjan tappiolla. Koska sarjakuvia ei ylihintaan pahemmin tilailla, päätellään Suomalaisen kirjakaupan hankintaosastolla ilmeisesti ettei niille olisi menekkiä.
Akateeminen kirjakauppa on voittoa tavoitteleva yritys siinä missä ylläparjattukin mutta asioi suoraan pienkustantajan kanssa ja mikä olennaisinta, hankkii kerralla useita tuotteita jolloin pystyy pitämään hinnat alhaisempina, myyntiä tulee (kyllä: pienkustanteita ostetaan jos hinta on sama kuin isojen kustantamojen kirjoilla) ja myös kustantajalle jää jokunen ropo per kirja.
Ei me vaadita mitään täydellistä maailmanjärjestyksen muuttamista vaan että Suomalainen kirjakauppa antaisi tasapuoliset mahdollisuudet eri kustantajille menestyä kirjamarkkinoilla.
Ketä kiinnostaa sarjakuvat? Pikkupoikatasolle jääneet nörtit, jotka elävät jossain fantasiamaailmassa vinkuvat julmasta elämästä joka kohtelee kaltoin. Huhhuh!
Ketä kiinnostaa? Ilmeisesti ainakin sinua, parahin anonyymi kommentoija, joka sivujen kävijätietojen perusteella ihan innoissasi luet tästä blogista sarjakuvista ja sen lieveilmiöistä.
Post a Comment